|
|
|
|
Oli vuosi 1979. Siis kauan aikaa sitten. Tampereella oli harrastemessut Sampolan koululla. Yhdellä osastolla oli pienoisautoja, paljon niitä, ja videoita.. Isän sanojen mukaan, yksi 7-vuotias liimautui osastolla, eikä muut esillä olleet harrastukset saaneet juuri hänen mielenkiintoaan. Ei auttanut muu on lähteä katsomaan harjoituksia, joissa autoilla ajettiin. Muutama kuukausi käytiin harjoituksissa kääntelemässä katolle jääneitä autoja ja seuraamassa silmä kovana tapahtumia. Ja kun mielenkiinto ei vieläkään herpaantunut, ei auttanut isän muu kuin ostaa pojalleen 8-vuotislahjaksi Leppälahden Mikan vanha 1/12 mattoauto. Siitä asti on kilpaa painettu. Seuraavana vuonna 1981 oli aika kokeilla 1/8 polttomoottoriautoja ja ensimmäinen jousittamaton nk. lankkuauto hankittiin perheeseen. Samana kesänä myös velipoika Daniel intoutui lajista ja hänellekin hankittiin 1/8 auto pitkällisten keskustelujen jälkeen. Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen tulosta alkoi syntymään ja Tom nähtiin usein isompien seassa taistelemassa finaalisijoituksista. Juniori suomenmestaruuksia kertyi kaikkiaan 6 kappaletta ja yksi pronssi, kun avoimeen viriluokkaan sai silloisten sääntöjen mukaan siirtyä vasta 15-vuotiaana. GL-8 (lankkuauto) puolella alkoivat säädöt löytyä, sillä 1986 tuli suomenmestaruus tässä luokassa. Samana vuonna käytiin Ranskassa EM-kilpailuissa kokeilemassa GL-8 taitoja, joista tuliaisina saatiin 8. sija. Virikilpailuissa kierrettiin Suomea, pohjoismaita ja joskus lähdettiin perheen kanssa pidemmälle Eurooppaan kisaamaan. Väliin menestyttiin paremmin , väliin huonommin. Vuosien mittaan Suomessa ajetut luokat ovat hieman muuttuneet. 90-luvun puolivälissä alettiin ajamaan 1/10 polttiksilla 1/8autojen rinnalla. Ruotsissa käytiin usein Danielin kanssa mittelöimässä ja 1996 muistiin jäi EFRA Grand Prix'n 6. sija. Heti seuraavana vuonna tulikin jo EFRA Grand Prix voitto sekä EM-kilpailuista 4 tila. Paras saavutus tähän asti lienee 1998 Hollannissa 1/10 polttis MM-kisojen pronssi. Samaiset kilpailut, jotka Timo Rinne voitti ja joissa Daniel oli viides. Ei huono sijoitus suomalaisilta. Varsinkin, kun tunnin kestäneessä finaalissa, jossa autot tankattiin 5 min välein ja renkaat vaihdettiin kerran, erot olivat ensimmäisen ja viimeisen välillä vain hieman yli kierroksen luokkaa. 1999 Palkintohyllyyn jäi 3. tila 1/8 EM-kisoista. Kuten tästä pitkästä sepostuksesta huomaa, monta kilpailua on käyty, paljon on koettu, mutta aina on kuitenkin ollut kivaa ja paljon hienoja muistoja jäänyt. Eihän noita autoja kai muuten näinkään kauaa olisi jaksanut paiskoa pitkin ratoja. Hieno laji! Toivon kaikille uusille ja vanhoille menestystä!
|
